
Ukonniemen ja Rauhan alueen visio on valmistumassa
Yhteistyön tuloksena valmistunutta visiota esitellään työpajassa 30.5.2024.

Suomen eri alueilla on erilaiset suhteelliset vahvuudet vetyteollisuuden kehittämisessä. Itä-Suomella ja Etelä-Karjalalla on hyvät lähtökohdat erityisesti fossiilittomassa kemianteollisuudessa perustuen biogeeniseen hiilidioksidiin. Itäinen Suomi tuottaa merkittävän määrän biogeenisestä hiilidioksidista koko Euroopassa.
Mutta kokonaisuus on monimutkaisempi kuin yksittäisen alueen vahvuudet. LUT- yliopiston tutkimusjohtaja Petteri Laaksosen mukaan vedyn tuottamiseen tarvitaan biogeenisen hiilidioksidin lisäksi myös sähköä.
— Voittaja on se, jolla on ensimmäisenä puhdasta sähköä ja biogeenistä hiilidioksidia ja saa näiden avulla vedyn tuotannon alkamaan.
Laaksonen seuraa Suomen vetytalouden kehitystä ja energiamurrosta aitiopaikalta tutkimuksen näkökulmasta.
— Kannattaa katsoa suurempia alueita ja kokonaisuuksia, vaikka esimerkiksi resurssointi onkin yksittäisen kaupungin tai kunnan vastuulla. Laajemmin katsottuna Suomella, mutta myös Ruotsilla on hyvät mahdollisuudet vedyn tuotantoon.
Biogeenistä hiilidioksidia tarvitaan hiilineutraalien raaka-aineiden kuten synteettisten polttoaineiden tuotantoon.
Etelä-Karjalan maakuntaohjelmassa todetaan, että Etelä-Karjala haluaa olla osaajamaakunta.
— Mielestäni Etelä Karjala näyttelee itäisen Suomen energiamurroksessa kokoaan suurempaa roolia. Se on osaamisen, innovaatioiden ja raaka-ainepohjan solmukohta, jossa biogeeninen hiilidioksidi, vahva sähköinfra ja LUT-yliopiston tutkimus luovat pohjan vetytalouden kasvulle, kertoo maakunnan roolista Etelä-Karjalan liiton elinvoimajohtaja Kirsi Vainio.
Erikoistuminen Suomen sisällä on järkevää.
— Erikoistumisen logiikka perustuu selkeästi olemassa oleviin vahvuuksiin. Lappeenranta ja Imatra ovat osa Gasgridin valtakunnallista kaasun siirtoverkostoa, joka mahdollistaa tulevaisuudessa e-metaanin syötön kaasuputkeen ja näin tehokkaan kaasun siirron. Etelä-Karjalan pitäisi erikoistua vedyn jalosteiden kehittämiseen, Vainio korostaa.
LUT-yliopiston sähkötekniikan teollisuusprofessori Jukka Ruusunen on samoilla linjoilla.
Vedyn tuottaminen ei ole itseisarvo sinällään vaan se, mitä vedyllä tehdään.
— Vedyn roolina on korvata fossiiliset tuotannontekijät Suomen teräs- ja kemianteollisuudessa. Arvo syntyy näissä lopputuotteissa. Teollisuuden modernisointi edesauttaa myös Suomen teknologiateollisuuden kehittymistä, Ruusunen sanoo.
Suomella on paljon kilpailuetuja fossiilittomassa terästeollisuudessa ja kemianteollisuudessa. Tämä houkuttelee myös ulkomaalaisia yrityksiä Suomeen.
— Vastaava tapahtui sähkön tuotannon puolella, kun ulkomaiset tuulivoimayhtiöt tulivat Suomeen. Ulkomainen pääoma on erittäin tervetullutta, koska meidän pääomamme eivät riitä tämän muutoksen toteuttamiseen, Ruusunen toteaa.
Suomen vetyklusteri ry julkisti tammikuussa 2026 vetytalouden tiekartan, jonka mukaan vuonna 2030 Suomi saavuttaa maan hallituksen asettaman tavoitteen ja tuottaa kymmenen prosenttia EU:n puhtaasta vedystä. Vuonna 2035 vetytalous on luonut Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa ja tuonut yli 30 miljardia euroa kansantalouteen.
Vedyn arvoketju kattaa vedyn tuotannon, jakelun ja käytön eri teollisuudenaloilla. Työpaikkojen määrä kuulostaa lupaavalta, mutta minne työpaikat oikeastaan syntyvät?
— Työpaikkoja syntyy ensin rakentamiseen ja esimerkiksi konepajateollisuuteen. Vetyteollisuuden jalostamiseen syntyy eri teollisuuden aloille työpaikkoja, mutta myös tuuli- ja aurinkovoiman ja sähkölinjojen rakentaminen työllistävät, Petteri Laaksonen kertoo.
Esimerkkinä työllistävistä toimenpiteistä Laaksonen mainitsee Kalajoen kaupungin länsirannikolta. Laaksosen mukaan Kalajoki on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun alueella on omaa energiantuotantoa. Kalajoelle on noussut runsaasti uusiutuvaa energiaa tuottavia tuulivoimaloita, jotka houkuttelevat sähkön tuotannosta riippuvaista teollisuutta.
Euroopan maat eivät juurikaan eroa toisistaan vedyn tuottajina, mutta pohjoisten maiden Suomen ja Ruotsin kilpailuetu on Petteri Laaksosen mukaan edullinen sähkö ja potentiaali tuottaa sitä edullisesti.
Euroopan ulkopuolella vetytalous etenee vauhdilla.
— Kiinassa tuotetaan jo e-metanolia teollisuuden raaka-aineeksi. Mikään EU-regulaatio ei estä aasialaisia tulemasta Euroopan markkinoille, Laaksonen huomauttaa.
Kun mietitään, missä aikataulussa Suomessa pitäisi ryhtyä toimiin vetytalouden ja energiamurroksen nopeuttamiseksi, Petteri Laaksosen vastaus on selvä.
— On jo kiire, Suomen toimenpiteiden ja suunnitelmien aikataulu yksinkertaisesti on, että valmista olisi pitänyt olla eilen. Kilpailuetua ei saa menettää, Laaksonen summaa.

Toimitusjohtaja
Antti Oravuo
antti.oravuo@kehy.fi
p. 040 721 1310
elinvoimajohtaja
Kirsi Vainio
Etelä-Karjalan Liitto
kirsi.vainio@ekarjala.fi
tutkimusjohtaja
Petteri Laaksonen
LUT University
petteri.laaksonen@lut.fi
sähkötekniikan teollisuusprofessori
Jukka Ruusunen
LUT University
jukka.ruusunen@lut.fi
kirjoittaja
Satu Linkola
Arcadia Communications Consulting
satu@arcadiacommunications.fi

Yhteistyön tuloksena valmistunutta visiota esitellään työpajassa 30.5.2024.

Alihankintamessut Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 1.-10.3.2024.

Energia-alan päätapahtuma Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 22.-24.10.2024.

Imatralla on 10 vetyteollisuudelle soveltuvaa aluetta, joista kolme arvioitiin parhaiten vetyteollisuuden käyttöön sopiviksi.